Mommo syntyi Nanan pennuista ensimmäisenä ja on ensimmäinen kaikista kasvateistamme. Väritykseltään se poikkesi koko pentueesta, oli kaikkein vaalein ja koska olimme ajatelleet jättää itsellemme narttupennun, päätimme jo siinä vaiheessa jättää Mommon. Pennusta saakka Mommo on ollut hyvin iloinen ja häntä heiluu sillä melkein aina. Sillä on tapana tökkiä kuonolla polvitaipeesta, kun se haluaa huomiota.

Mommo on puoliksi tyttäreni Hennan koira :-) ja Mommon nimi on lähtöisin tyynyliinasta, jossa lukee "Maailman paras Mommo" :-D Mommo on avoin koira, ja se on hyvin kiinnostunut kaikesta ympärillä tapahtuvasta ;-), eikä vauhtia siltä puutu. Johtajanpaikan tämä pippurinen neiti on pyrkinyt pennusta asti saamaan. Se kyllä huolehtii, että muut talossa olevat nartut ovat hänen "alapuolellaan", vaikka olisivatkin suurempia, kuten pk-collieneitimme Misty. Ihmisiä kohtaan se on aina ystävällinen. Aidat eivät Mommoa pidättele, vaan se hyppää ketterästi 70 cm korkean aidan yli, joka on keittiön ja eteisen oven kohdalla. Sisään tullessa Mommo onkin usein eteisessä odottelemassa ja alkaa heti "esiintymään", että minäpäs olen täällä :))

Mommon kanssa on harrastettu agilitya ja TOKOa sekä käyty näyttelykoulutuksissa. Arkitottelevaisuuskurssi on myös sen kanssa käyty sekä jonkin aikaa harrastimme koiratanssia. Koiratanssi sopikin Mommolle hyvin ja tiedä vaikka jossain vaiheessa jatkaisimme sitä. Pentunäyttelyissä käytiin muutaman kerran ja jossain vaiheessa varmaan tullaan käymään kehissä. Rakenteeltaanhan Mommo on erinomainen ja sillä on kauniit luonnonkorvat ja kaunis pää. Häntäänsä se tuppaa kantamaan korkealla, johtajakoiralle tyypillisellä tavalla, jonka vuoksi ei ollakaan kehiin toistaiseksi menty. Alhaallakin häntä toki on usein ja se onkin oikein kaunis ja pitkä. Mommolla on oikeanlainen karvanlaatu, karkea sekä tuuhea paksu turkki.

Mommolla on ollut yksi pentue tähän mennessä ja silloin syntyi 7 pentua. Mommo on erittäin huolehtivainen äiti ja hoiti pentunsa hyvin luovutusikään saakka, toisin kuin äitinsä Nana, jolle ruokailut ovat tärkeämpiä asioita, kuin pentunsa ;) Mommon pennuista Teddy jäi meille ja äiti ja poika telmivätkin usein keskenään ja juoksevat hurjaa vauhtia ulkona. Kaksi muuta sisarusta on vieraillut meillä, Samppa ja Donna ja Mommo tunnistaa heidät hyvin pennuikseen. Donnaa Mommo ei käy edes haistelemassa, kun se tulee tänne. Vilkaisee vaan ohimennen, eikä sitä kohtaan ole lainkaan pomotteleva, kuten muita meillä olevia narttuja kohtaan :)